Sinkkuna eläminen ei tunnu oikealta ja etsit vimmalla itsellesi nopeasti hyvää parisuhdetta. Korvia myöten rakastuminen on sinulle tyypillistä.

human-2944065_1920.jpg

 

"Jossain vaiheessa huomaat, että parisuhde ei toimi ja eroatte. Sama kaava toistuu parisuhteesta toiseen"

Löydät kyllä aina uuden suhteen, mutta koska sinulla on ollut kiire sen hankkimisessa, olet vähän oikonut mutkia ja tehnyt muutaman kompromissin liikaa. Jossain vaiheessa huomaat, että parisuhde ei toimi ja eroatte. Sama kaava toistuu parisuhteesta toiseen. Onko tämä kaava sinulle tuttu?

Vähän kuin menisit nälkäisenä ruokakauppaan. Vaikka kuinka haluaisit tehdä hyviä, terveellisiä valintoja, loppujen lopuksi kävelet kaupasta ulos suklaapatukka ja limsapullo kädessä. Niillä saat nopeasti tyydytettyä alhaisen verensokerisi, mutta olisiko tämä pitkällä tähtäimellä hyvä valinta?

Vastaavasti, tuntuuko siltä, että kaikki on niin sanotusti kohdallaan ja muidenkin mielestä olisit täydellinen kumppani, mutta kukaan ei vain tunnu tarpeeksi kiinnostavalta tai kaikissa on aina jotain vikaa? Pian huomaat, että olet ollut sinkkuna jo puoli vuosikymmentä ja kaikki ystäväsi ovat vakiintuneissa parisuhteissa.

Kehityspsykologiassa käytetty termi kiintymyssuhde määrittää sitä, miten pystymme luomaan ihmissuhteita, luottamaan ja kiintymään toisiin ihmisiin.

"Suuren osan elämästäni olen ollut ”yksinäinen susi”, joka on halunnut selviytyä kaikesta mahdollisimman itsenäisesti."

Suuren osan elämästäni olen ollut ”yksinäinen susi”, joka on halunnut selviytyä kaikesta mahdollisimman itsenäisesti. Tämä piirre on edelleen hyvin vahva minussa. Kiintymyssuhteeni tämän teorian mukaan olisi välttelevä. Pystyn allekirjoittamaan tämän helposti.

Välttelevästi kiintyneet ihmiset näkevät itsensä positiivissa valossa ja eivät herkästi luota muihin ihmisiin. Positiivisia seurauksia tästä on ollut se, että olen pyrkinyt rakentamaan hyvinvointini ja onnellisuuteni itseni varaan, koska muihin ihmisiin on ollut vaikea luottaa.

Vastakkaisessa tilanteessa kun ihmisen kiintymyssuhde on takertuva, tilanne kääntyy päälailleen. Takertuvasti kiintyneellä on taipumus olla riippuvainen muiden tuesta. Tällöin voi olla vaikeaa olla ilman romanttista suhdetta, mikä saattaa luoda elämälle omat haasteensa. Toisaalta kiintyminen ja toisiin luottaminen saattaa olla helpompaa.

On mahdollista, että  takertuvasti kiintyneelle henkilölle on huomattavasti tärkeämpää, että romanttinen suhde on ylipäätään olemassa, kuin mikä sen laatu on.

Tunnistatko itseäsi kummastakaan näistä kahdesta ryhmästä?

"Olin jopa liian hyvä sanomaan ei: ajattelin hyvin helposti, että tämä ei tule toiminaan."

Minulla oli erittäin hyvät vuodet sinkkuna, mutta välillä ajattelin, että joku tässä yhtälössä ei ole niin kuin vertaisillani. Olin jopa liian hyvä sanomaan ei: ajattelin hyvin helposti, että tämä ei tule toiminaan.  

Luin ensimmäisen kerran kehityspykologiaa jo 2000-luvun puolivälissä kun valmistauduin Jyväskylän yliopiston psykologian pääsykokeisiin. Muistan, että nämä asiat eivät silloin herättäneet minussa sen kummemmin kiinnostusta enkä ajatellut, että joku näistä voisi kuvata minua niin vahvasti kuin mitä nyt ajattelen. Ainoa motiivini oli oppia asioita ulkoa, että muistaisin ne pääsykokeissa.

Onneksi viimeisen vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, miksi teen niitä valintoja esimerkiksi parisuhderintamalla, mitä olen tehnyt. 

Kumpikaan ääripää ei ole varmasti ole hyvä. Itselläni on ollut haastvaa olla romanttisessa suhteessa, koska avautumista ja toiseen ihmiseen luottamista on ollut vaikeaa luoda.

Mietinkin usein, että pitääkö tämä teoria paikkaansa? Onko ollut niin, että viisi vuotta sitten minulle ei olisi ollut mahdollista olla parisuhteessa koska en olisi voinut luottaa keneenkään vai olenko vain osannut valita oikein, eli en ketään?

"Onko intuitioni ollut aina oikeassa ja kiintymyssuhdeteoria vain psykologien tapa määritellä asioita ja yrittää laittaa ihmisiä laatikoihin?"

Onko intuitioni ollut aina oikeassa ja kiintymyssuhdeteoria vain psykologien tapa määritellä asioita ja yrittää laittaa ihmisiä laatikoihin? Onkohan siis todella niin, että kaikki ne ihmiset joille sanoin ei, olivat ihmisiä, joiden kanssa romanttinen parisuhde ei olisi voinut toimia?

Kiintymyssuhdeteoria  on minulle ihan yhtä mielenkiintoinen kuin horoskooppi ja kummatkin mielestäni pitävät kohdalla paikaansa ainakin osittain, jousimies ja itseriittoisesti kiintynyt.

Varmasti kymmeniä samanlaisia käsitteitä löytyy psykologiasta ja astrologiasta. Ottamatta kantaa siihen mikä on totta, tarua, tieteellisesti todistettua tai hokkuspokkusta, mitä hyötyä tästä on minulle?

Nojaamatta tai määrittelemättä itseäni liikaa näiden määritteiden kautta, on erittäin hedelmällistä saada kehyksiä joihin voi itseään verrata. Ennen kaikkea määritellä muita ihmisiä, koska he määrittelevät sinua.

"Loppupeleissä määrittelemme itsemme muiden ihmisten kautta. Olemme aina suhteessa johonkin muuhun."

Loppupeleissä määrittelemme itsemme muiden ihmisten kautta. Olemme aina suhteessa johonkin muuhun. Jos valkoisessa pyöreässä huoneessa olisi vain ruumiiton tietoisuutesi, mitä olisit?

Kun samaan huoneeseen laitetaan banaanin kuoret tiedät heti, että et ole hedelmä, syötävää, keltainen, eloton tai maatuva, eli määrittelet itseäsi.

"Minulle isoimpia askelia ihmisenä on ollut ymmärtää kuka oikeasti on Jouni Ranta."

Minulle isoimpia askelia ihmisenä on ollut ymmärtää kuka oikeasti on Jouni Ranta. Minkälainen ihminen kaikkine vahvuuksineen ja puutteineen hän on. Sen jälkeen on ollut helpompi määrittää mikä on se suunta minne haluan ihmisenä mennä ja asiat joita haluan elämässäni saavuttaa.

Entä sinä? Oletko yksinäinen susi, takertuvasti kiintynyt, piikittelevä skorppiooni vai neuroottinen kaavoihinsa kiinni jäänyt neitsyt?