Mummoni on nyt poissa. Näin hänet viimeksi syksyllä kun olin käymässä mökilläni Lapissa. Mummon mieli oli virkeä, mutta hänen kehossaan alkoi jo olla monenlaista vaivaa viimeksi kun tapasimme.

 25.12.2016

25.12.2016

Muistelin mummoani kun olin katsomassa tuntematonta sotilasta. Hän on todellakin elänyt erilaisen elämän kuin mitä minä pystyn edes kuvittelemaan. Hän on ollut rakentamassa sitä yhteiskuntaa, missä me nyt elämme.

"Samaan aikaan haikea ja voimauttava tunne siitä, että historian sivu on kääntynyt elämässäni ja nyt on minun aika kirjoittaa omaa historiaani."

Hän on iso osa omaa historiaani. Kun sain viestin, että hän oli kuollut, tuli erikoinen olo. Se oli tunne luopumisesta ja uuden alkamisesta. Samaan aikaan haikea ja voimauttava tunne siitä, että historian sivu on kääntynyt elämässäni ja nyt on minun aika kirjoittaa omaa historiaani.

Olen nuori kloppi edesmenneeseen mummiini verrattuna, mutta kun mietin elämääni, se on ollut äärimmäisen rikasta ja koen, että olen ikäisekseni kokenut paljon.

Kun tätini laittoi viestiä hautajaisista, asia konkretisoitui. Olin hieman surullinen. Enää en ole surullinen.

Mummoni eli hyvän elämän. Puhuin hänen kanssaan noin vuosi sitten tästä asiasta. Hän sanoi: “Olen elänyt hyvän elämän. Minun ei tarvitse katua mitään ja voin katsoa elämääni niin, että voin sanoa tehneeni sen kaiken.”

Joskus on vaikeaa luopua vanhoista vaatteista ja nähdä, että niillä ei enää ole käyttöä. Joskus on vaikea nähdä, että ihmissuhde on tullut tiensä päähän, tai että pelkäämme enemmän sen lopettamista kuin siinä olemista.

Puhumattakaan siitä, että joku kuolee. Tilanne voi olla monella tapaa erittäin vaikea. Etenkin silloin, jos luopuminen on jo ennestään vaikeaa.

Ajattelen, että todellisuudelle jossa elämme, ei ole mitään rinnakkaista todellisuutta, missä asiat tapahtuisivat toisin. Toisin sanoen en tykkää jossitella. Joten jokaisen ihmisen poismeno on väistämätön tapahtuma, juuri silloin kun se tapahtuu. 

"Sen jälkeen kun synnymme jokaisen päivän jälkeen on todennäköisempää, että kuolemme. Tämä ajatus ei saa minua pelkäämään vaan arvostamaan ja ylistämään elämää."

Minulle kuolema on hyvin selkeä asia. Ajattelen sen kuin viritetyn kellon lyönnin osana elämää. Sen jälkeen kun synnymme jokaisen päivän jälkeen on todennäköisempää, että kuolemme. Tämä ajatus ei saa minua pelkäämään vaan arvostamaan ja ylistämään elämää.

Auttaisiko, jos ajattelisimme elämää arvokkaana pullona viiniä? Se avataan ja jossain vaiheessa se loppuu. Se on itseisarvo. Siitä nauttiminen lisää sen arvoa. Siitä tulee nauttia rakkaiden ystävien kanssa, koska sen juominen on parhaimmillaan sosiaalinen tapahtuma.

The Guardian lehden mukaan on viisi asiaa mitä ihmiset katuivat eniten ennen kuolemaansa:

1.     Olisin toivonut, että minulla olisi ollut rohkeutta elää elämääni niin kuin todella halusin, eikä niin kuin minulta odotettiin

2.     Olisin toivonut, että en olisi tehnyt niin paljon töitä

3.     Olisin toivonut, että minulla olisi ollut rohkeutta näyttää enemmän tunteitani

4.     Olisin toivonut, että olisin viettänyt enemmän aikaa ystävieni kanssa

5.     Olisin toivonut, että olisin antanut itseni olla onnellisempi

 

Onko siis niin, että ihmiset katuvat enemmän niitä tekoja mitä ovat jättäneet tekemättä kuin niitä mitä he ovat tehneet?

“The fear of death follows from the fear of life. A man who lives fully is prepared to die at any time.”

– Mark Twain

Vaikka olen vielä suhteellisen nuori, ajattelen välillä: mistä haluan, että ihmiset muistavat minut hautajaisissani? Mitkä olivat asioita, joita edesautoin oman elämäni aikana? Voinko ennen kuolemaani sanoa niin kuin mummini sanoi, että en kadu mitään ja voin seistä kaikkien tekojeni takana?

Voisimmeko ymmärtää jotain ja ammentaa viisautta siitä mitä muut ovat kuoleman lähestyessä tajunneet? Arvostammeko tarpeeksi elämää? Täytyykö jonkun kuolla ennen kuin niin tapahtuu?

"Onkohan oikeasti niin, että vain ne pelkäävät kuolemaa, jotka eivät ole todella koskaan eläneet?"

Jos kuolisit huomenna, olisitko elänyt hyvän elämän? Olisiko jotain, mitä olet jättänyt tekemättä ja sanomatta? Jos sinulla olisi vuosi aikaa elää, minkälaista elämäsi olisi? Onkohan oikeasti niin, että vain ne pelkäävät kuolemaa, jotka eivät ole todella koskaan eläneet?

...BEST DAY EVER EVERYDAY

Lähde:

https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2012/feb/01/top-five-regrets-of-the-dying