Usein tehdessäni isoja päätöksiä mietin, ohjaako valintaani pelko vai rakkaus. Olen tehnyt paljon päätöksiä kummastakin syystä. Pelkoon pohjautuvat päätökset ovat yleensä helppoja tehdä. Kun et uskalla kuunnella omaa sisäistä ääntäsi ja menet sieltä mistä aita on matalin, tiesi johtaa varmasti ojasta allikkoon, tai ainakin risumetsään. Olen tehnyt vaikeimmat päätökset ja kulkenut kivisimmät polut, kun olen miettinyt, mitä minä oikeasti haluan: mitä sisäinen ääneni sanoo. Tämän tien päässä seisoo myös iso kiitos ja palkinto, jota tänään elän.

 Utti, 2012. 

Utti, 2012. 

Minua jännittää ja pelottaa. Tuntuu, että en saa henkeä. Tunnen, kuinka minulla on adrenaliinia veressä. Olen pitkästä aikaa voimakkaasti epämukavuusalueellani ja välillä jopa paniikkialueen puolella. En ole syönyt puoleentoista päivään. Pystyn kuitenkin hengittämään ja toimimaan erittäin rationaalisesti. Todennäköisesti siksi, että olen jo pienenä oppinut laittamaan kaikki tunnetilani sivuun, jos tilanne sen vaatii. Tämä on tila, jossa määritellään hyvin paljon sitä, minkälainen ihminen pohjimmiltasi olet. Samaan aikaan kun olen vereslihalla ja kaikki ajatukset yrittävät tukahduttaa mieltäni, pystyn katsomaan itseäni tilanteen ulkopuolelta. Näen, miten hyvää tämä minulle tekee. Milloin sinä olet viimeksi ollut täällä? Milloin viimeksi olet ollut paniikki- tai epämukavuusalueellasi?

Pelko ja jännitys eivät ole minulle uusia asioita. Hyppään tietoisesti elämässäni epämukavuusalueelle, säännöllisen epäsäännöllisesti. Milloin teen reppureissun maailman ympäri, meinaan päästä hengestäni vaellusreissulla, tai lähden leikkimään gladiaattoria televisioformaattiin.

“Life begins at the end of your comfort zone.” 
― Neale Donald Walsch

Miksi haluaisit mennä epämiellyttäviin ja pelottaviin tilanteisiin? Itse haluan pienentää mieleni muureja, jotta voisin toteuttaa itseäni enemmän, eri elämän osa-alueilla. Mieti, kuinka monta kertaa olet jättänyt asioita tekemättä, koska et ole uskaltanut? Kun haluat tehdä peloistasi pienempiä, joudut yksinkertaisesti kohtaamaan niitä. Sama kaava pätee, jos haluat tehdä epämukavuusalueesta kotikenttäsi.

”Kaikki mikä ei tapa tai jätä pysyviä arpia, vahvistaa”

Asiakkaani raivoaa minulle ja haukkuu itsensä maan rakoon. Olen vienyt hänet äärimmäisen epämukavaan tilanteeseen. Mietin itsekseni, olikohan tämä liikaa. Hän on mennyt paniikkialueelleen. Saan rauhoitettua tilanteen ja asiakkaan vannoo, että ei halua tehdä harjoitusta enää koskaan, eikä oppia tätä asiaa. Kahden kuukauden päästä hänellä ei ole enää lainkaan pelkoja harjoitukseen liittyen ja hän sanoo vilpittömästi nauttivansa siitä. Olisimmeko koskaan päässeet tähän lopputulokseen, jos emme olisi kohdanneet hänen pelkojaan?

Oikeassa suhteessa epämukavat tilanteet ovat ihmisille hyväksi. Totta kai on helpompaa, jos ne voidaan kohdata kontrolloidussa ja turvallisessa tilanteessa. Se, että pystymme toimimaan vaikka tilanteet tai elämä tuntuisivat hankalilta, tulee pitkällä tähtäimellä tekemään elämästämme helpompaa ja parempaa.

 Voisiko todellisuudessa olla niin, että tie pimeydestä valoon tapahtuu koettelemusten kautta, eikä niiden väistelemisestä?

Voisiko todellisuudessa olla niin, että tie pimeydestä valoon tapahtuu koettelemusten kautta, eikä niiden väistelemisestä?

Miten on mahdollista mennä epämukavuusalueella tai kohtadata pelottavia asioita? Kolmesta syystä. Tiedän, että se on väliaikaista: tilanne voi kestää viisi minuuttia tai kaksi päivää. Kun tilanne kestääkin kahdesta päivästä kolmeen tai neljään kuukauteen, tilanne on erilainen. Tässä tapauksessa tiedän, että pikkuhiljaa totun epämukavaan asiaan, pelko pienenee ja epämukavuusalueesta tulee vähitellen mukavuusalue. Kolmas ja tärkein asia: Kummassakin edellä mainitussa kohdassa olen henkisen kehityksen "oikotiellä onneen", ja siitä syystä voin ottaa vastaan epämiellyttäviä tuntemuksia.

Mieti seuraavaa viittä kysymystä ja kuuntele itseäsi. Mitä rakkaus vastaisi?

1. Voisitko elää elämääsi vielä paremmin?

2. Oletko unelma-ammatissasi, ja jos et ole, mikä estää sinua ottamasta ensimmäistä askelta?

3. Oletko täysin vastuussa omasta elämästäsi, ja jos näin ei ole, miltä tuntuisi ottaa tämä vastuu?

4. Jos voisit valita viisi läheisintä ihmistä elämässäsi tänään uudelleen, jäisivätkö nämä viisi läheisintä ihmistä elämääsi?

5. Elätkö unelmaasi, ja jos näin ei ole, miksi ihmeessä et?

Miksi sitten tehdä asioita, jotka eivät ole kivoja? Eikö elämä voisi olla vaan koko ajan mukavaa? Varmin tapa tehdä elämästäsi äärimmäisen hankalaa on väistellä kaikkea haastavaa ja pelottavaa. Jos rakennat elämäsi niin, että väistelet kaikkea epämiellyttävää ja pelottavaa, rakennat itsellesi oravanpyörän, jossa elämäsi ohjautuu pelkojesi mukaan, etkä ole enää oman elämäsi ohjaimissa. Näin teet myös peloistasi koko ajan isompia ja ajaudut koko ajan pienemmälle ja kapeammalle polulle väistellessäsi epämukavia asioita. Pian kärpäsistä on tullut härkäsiä. Lähde toiseen suuntaan, haasta elämää ja mene kohti asioita, vaikka ne pelottaisivat tai tuntuisivat epämiellyttäviltä. Pian huomaat, että möröistä on tullut ystäviäsi ja epämukavuusalueista pelikenttiäsi.

 

Comment