Jos olet jyrkänteen reunalla ja katsot alaspäin, pelon tunne kertoo siitä, että olet hengenvaarassa ja nyt kannattaa olla tarkkana mihin astuu. Sinua pelottaa lapsesi puolesta, kun hän on viimein saa rahat kasaan omaan kevytmoottoripyörään. Tiedät, että olet sinulle tärkeän asian kanssa tekemisissä. Pelko on siis hyvä renki, mutta onko se hyvä isäntä?

fantasy-2847724_1920.jpg

 

Milloin tarvitsemme pelkoa ja milloin se on meille haitallista? Meidän ei tarvitse juosta enää leijonia pakoon tai taistella rintamalla henkemme puolesta, siitä huolimatta pelot kuuluvat elämään.

Pelon suhteen ihmiset ovat hyvin erilaisia: jotkut tarvitsevat enemmän turvallisuuden tunnetta ja tasapainoisuutta parisuhteessa, työelämässä ja esimerkiksi raha-asioiden kanssa. Toiset taas kaipaavat enemmän jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

"Jännitän niin paljon, että mietin lentokoneessa, että toivottavasti kone tippuisi niin ei tarvitsisi mennä ottelemaan."

Olen matkalla judokilpailuihin Saksan Bremeniin vuonna 1999. Siellä järjestettiin nuorten kovatasoisin turnaus Euroopassa. Jännitän niin paljon, että mietin lentokoneessa, että toivottavasti kone tippuisi niin ei tarvitsisi mennä ottelemaan.

Pelko toisti aina samaa kaavaa. Pelkäsin kilpailemista aina kilpailutilanteen ensimmäiseen taisteluun asti. Sen jälkeen pelko hävisi eikä enää palannut ennen seuraavaa kilpailupäivää.

Onko pelkoni siis ollut minulle jotenkin hyödyllistä vai pelkkä riesa? Jäänne siitä ajasta kun juoksimme leijonia karkuun?

Voisiko olla, että pelosta irti päästäminen tai sen sietäminen voisi helpottaa elämäämme ja tehdä siitä jopa rikkaampaa? Pelon tunteet tulevat aina olemaan läsnä elämässämme, mutta jos ne ohjailevat valintojamme, onko se hyvä asia?

"Olen myös pelännyt paljon asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut."

Olen myös pelännyt paljon asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut. Se voittaa kaiken muun henkilökohtaisen energian haaskausta edesauttavan ajattelun, kirkkaasti!  

Mitä jos tulee viides maailmansota, elefantti-influenssa, maahanmuuttajat valtaavat Suomen tai maailma tuhoutuu, milloin mistäkin syystä? Mitään edellä mainittua ei ole tapahtunut ja niin kauan kuin ei ole, aijonko henkilöhtaisesti ottaa näistä asioista stressiä tai tuntea pelkoa? EN!

Seuraavan kerran kun avaat television laske kuinka monta negatiivista ja positiivista uutista kuulet uutisista. VAROITAN, tämä voi vaikuttaa siihen, haluatko enää tulevaisuudessa olla alttiina negatiivisille uutisille, eli uutisille.

Tein ensimmäisen ison hypyn elämässäni 2007 kun lähdin Australiaan reppureissulle. Olin tuolloin 25-vuotias ja uudelle mantereelle yksin matkaaminen oli tottakai pelottava ajatus. Etenin askel askeleelta kohti tavoitettani. Yhtäkkiä huomasin olevani lentokoneessa matkalla Austraaliaan.

Näin jälkeenpäin kun mietin elämääni se oli yksi parhaista asioista mitä siihenastisessa elämässäni olin tehnyt. Sain huikeasti elämänkokemusta ja opin, että parhaisiin asioihin elämässä pääsee käsiksi vasta kun on valmis kohtaamaan hieman haasteita.

Onko se oikeasti näin? Ovatko hienot asiat aina haastavia tai jopa pelottavia? Ja mitä jos et pysty kohtaamaan pelkojasi, voiko elämästäsi tulla harmaata ja tylsää?

Tietenkään mikään ei ole mustavalkoista, mutta mitä tapahtuu jos alat väistelemään pelkojasi? Alatko samalla väistellä haastavia tilanteita? Etkä halua kohdata enää epämiellyttäviä asioita. Tälläinen elämä on mahdollista, mutta ennen pitkää siitä voi tulla hyvin epämiellyttävää ja haastavaa.

"Mikä estää sinua vaihtamasta työpaikkaa, romanttista suhdettasi tai poiketa “hyväksi koetulta polulta” elämässäsi?"

Mikä estää sinua vaihtamasta työpaikkaa, romanttista suhdettasi tai poiketa “hyväksi koetulta polulta” elämässäsi? Jos sanot: muutoksen pelko, haluatko, että se on asia mikä määrittelee kenen kanssa seurustelet, mitä teet työksesi tai minkälaista elämää elät?

Ehkä “kaikki mikä ei tapa (tai jätä pysyviä arpia) vahvistaa” pitää paikkaansa. Minkä tahansa asian saavuttaminen vaatii emotionaalisesti ponnisteluja jos oletetaan, että asia on sellainen mitä et aikaisemmin ole tehnyt.

Mitäköhän Elon Musk sanoisi tähän asiaan? Mies joka on kerta toisensa jälkeen laittanut koko omaisuutensa ja itsensä likoon uusien liikeideoiden eteenpäin viemiseksi, tai pakistanilainen Malala Yousafzai joka pakeni Talebanien kynsistä henkensä uhalla, kirjoitti aiheesta kirjan ja voitti myöhemmin Nobelin rauhan palkinnon. Nykyään hän toimii rauhanaktivistina.

Pelkäsivätkö he ja missä he olisivat, jos he eivät olisi kohdanneet pelkojaan?

Mitä pelko sinulle merkitsee? Jokapäiväistä epämiellyttävää kamppailua vai tietoa siitä, että olet jonkun tärkeän asian kanssa tekemisissä? Pelot voivat hallita elämääsi, vaikuttaa päätöksiisi tai niiden voittamisesta voi saada energiaa.

Minkälainen, kokoinen tai muotoinen pelkosi ikinä onkaan, suosittelen lämpimästi miettimään sen kohtaamista tai ainakin leikittelyä ajatuksella.

Tässä muutama vinkki, joilla saatat päästä lähemmäksi tilannetta, jossa voisit kohdata pelkosi.

1.     Puhu pelostasi jollekin luotettavalle henkilölle. On mahdollista, että suhde pelkoon muuttuu,vaikka ette löytäisikään tilanteeseen mitään konkreettista ratkaisua. Joskus pelkkä puhuminen voi auttaa.

2.     Vertaistuki. On erittäin todennäköistä, että on iso ryhmä ihmisiä, joilla on täysin samanlainen pelko kuin sinulla. Joten etsi tämä ryhmä ja tutustu pelkoosi. Usein juuri tuntemattomat asiat ovat pelottavia.

3.     Mieti mitä pelko estää sinua saamasta tai tekemästä. Tee asiasta mind map ja tarkastele asiaa konkreettisesti paperilla. Motivoi itseäsi sillä, mitä pelon kohtaaminen voisi sinulle mahdollistaa.

4.     Tee itsellesi konkreettinen suunnitelma ja päivämäärä milloin aiot kohdata pelkosi. Tee itsellesi ennen lopullista ja viimeistä päivämäärää välitavoitteita, jotka valmistavat sinua varsinaisen ison mörön kohtaamiseen.

5.     Jos kohta 1, 2, 3 ja 4 ei tuota minkäänlaista tulosta, hyväksy tilanne tai ota yhteyttä ammattilaiseen. Ammattiapu ei tarkoita sitä, että sinussa olisi jotain vikaa, päinvastoin haluat estää sen, ettei pelkosi ala hallita liikaa elämääsi.

"Mietin omia pelkojani varsinkin silloin, kun olen tekemässä isoja päätöksiä elämässäni."

Mietin omia pelkojani varsinkin silloin, kun olen tekemässä isoja päätöksiä elämässäni. Mietin miten pelko vaikuttaa päätöksiini. Lähdenkö yksin maailmanympärysmatkalle tai Iraniin kulttuurilomalle, alanko yrittäjäksi tai eroanko tyttöystävästäni, vaikka se tuntuu jo valmiiksi ajatuksena pelottavalle?

Ajattelen aina, että jos annan pelolle päätöksissäni vallan, se ohjaa minut väärään paikkaan. Mielummin haluan kuunnella sisäistä ääntäni, vaikka se yleensä viekin minut pelottavaan paikkaan. Mielummin haluan katua tekoja joita olen tehnyt, kuin niitä mitä olen jättänyt tekemättä.

Se kisajännitys, jonka kohtasin noin kerran kuukaudessa kun vielä harrastin judoa: En koskaan voittanut sitä, mutta tein siitä itselleni liittolaisen ja hyvän ystävän. Ajan myötä kohdatessani tätä pelkoa se pieneni siedettävälle tasolle ja hyvin todennäköisesti sen ansiosta sain paremman latauksen otteluihini.

Tähän asti en ole koskaan katunut päätöksiäni. Pelon takana on tähän mennessä aina ollut jotain monin kerroin hienompia, kauniimpia ja isompia asioita, kuin mitä olisin voinut edes kuvitella.

Riippumatta siitä, mikä suhteesi pelkoon on tällä hetkellä, sen kohtaaminen tulee parantamaan suhdettasi siihen. Harjoitus tekee mestarin, tässäkin asiassa. Nykyään tulen äärimmäisen hyvin pelkojeni kanssa toimeen, en ainoastaan urheilussa vaan muillakin elämän osa-alueilla.

"Mielestäni aarre ei löydy sateenkaaren päästä vaan pelkojemme kohtaamisen tuolta puolen."

Olen onnekas, että olen nuorena harrastanut kamppailu-urheilua. Silloin olen pelännyt paljon ja myös oppinut voittamaan pelkojani. Urheilun kautta pelosta on tullut minulle tutumpi ja turvallisempi tunne. Mielestäni aarre ei löydy sateenkaaren päästä vaan pelkojemme kohtaamisen tuolta puolen.

Comment